perjantai 27. heinäkuuta 2012
Posti
Herään aamulla aikasin, jotta saisin viimeisen kaljan pois jääkaapista.
Käyn läpi tuhkakupin ja kerään ylijääneet purut, jotta saisin aamutupakan.
Olen elämäntapaturisti, ilman tapoja, ilman rahaa.
Rakkaus on rikkauteni.
Rakastan elämää ja sen huonoja puolia, hapetonta tilaa kun savu tunkeutuu
jokaisesta keuhkorakkulastani sisään jättäen tervaisen jälkensä minuun.
Ympärillä vaahtoaa surkeiden ihmissuhteiden meri. Kieroilun ja tyhjien
katseiden virtaus päämäärättömässä ajassa, ajaa minut terveeksi ihmisraunioksi.
Hukuttautuminen normaaliin elämään,
tavattomaan maailmaan,
paskaan,
alkaa kun oppii puhumaan.
Minä kävelen maalla ja hengitän sen mahdollisuuksia.
Oppiminen on elämää, opettele elämään sen kanssa. En aio hukkua, luon
kokonaisen uuden elämän muodon.
Oletko oppinut jo elämään?
Keuhkokalat ja selkärangattomat eivät pääse maailmani rantaa pidemmälle.
Tulisitko kanssani katsomaan miltä maailmani näyttää?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)