9. Päivä

Kuinka paljon voi tuulen hiuksia halkoa?
Miten moneksi voi äärettömyyden jakaa?
Kuinka monta tähteä taivaalla on,
jos taivas on vain hahmottamisen objekti?
Ovatko kaikki lumihiutaleet varmasti erilaisia?
Jos asuu autiolla saarella, voiko oppia lisää?
Voiko unessa nähdä omaistensa tuskan,
kun itsemurhan toteuttaa?

Joka päivä on eilinen muuttuva historiaksi,
sillä eihän vielä eilinen ole historiaa,
eilen vain voi olla se päivä, kun tehtiin historiaa.
Ilmaan yhtään kaksoismerkitystä, elämää ei olisi.
Onhan se hauskaa, kun yritetään ymmärtää,
unohtaen, että luoja on ainoa, joka voi tietää,
miksi jokin asia on niin kuin on.
On turha tulkita kirjoja, jos kirjailija on kuollut.
Kukapa olisi parempi oikaisemaan väärän tulkinnan,
kuin kirjailija itse.

Murha on syntiä, näin sanotaan monesti.
Miksi murha on sitten maailmassa
kaikista hyväksytyin synti.
Eikö toisen ihmisen tappaminen ole kaikkein pahinta?
Varmasti on, jos se ihminen, joka kuolee, on läheinen.
Shhh.. haistatteko, nyt on ilmassa tekopyhyyden löyhkä.
Etkö haista?
No, sitä sanotaan ettei ominaishajuaan voi haistaa.

8. Päivä

Kuka, mitä, häh?
Mikä, miksi, täh?
Kysymyksiä kysymyksiä,
aina vain kysymyksiä.
Kun kysytään,
vastataan kysymyksellä,
johon vastataan kysymyksellä.

KERRO TOTUUS !
Huudetaan,
vaikka tyhminhän on se,
joka totuuden väittää tietävänsä.

ON SE HELPPOA OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN !
Jos se on niin helppoa,
miksi et kokeile sitä.
Ja taas, taas kysymys,
taas kysymys,
johon ei voi vastata,
ei sanoin,
ei ilmein,
ei tuntein.

VAAN KOKEILEPA OLLA IHMISIKSI !
Tarvitseeko ihmisen yrittää olla jotain, mitä on.
Eikö se ole jo syntyessä meihin kirjoitettu.
DNA:ssa lukee, sinä olet ihminen,
jos ei lue, ei voi olla.
Ei koira ole ihminen,
vaikka kuinka joku väittäisi.

Sano minun sanoneen,
tai älä sittenkään sano,
mutta vaikka kehitys kehittyy,
me emme kehity,
vaan ollemme kaikki vain lapsia,
aikuisten maailmassa.

7. Päivä

Tik-tak tikittää kellot,
lumeen vaipuvat jäätyneet pellot.
Ilman valtaa raikkaus ja kylmyys,
Syksy vaihtuu talveksi,
tulee mukanansa yksinäisyys.

Kohmeessa ihmiset juoksevat,
aina kiireessä, kuten ennenkin
ja nykyäänkin.
Pysähtynyt on elämä kaikkialla,
luonnossa, siis kaikkialla.

On järvi jäätynyt,
ei liikettä, ei loisketta.
Vain yksinäinen ihminen luistimet jalassa.
Hyppää piruettiin, laskeutuu kuin enkeli.
Jäähän on piirtynyt tarkka liikerata.

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa,
hämmästyttää kummastuttaa, jos vain jaksais tutkia.
Tai edes kääntyä kuulemaan, näkemään,
haistamaan ja maistamaan.
Irrottautua kahleistansa ja nähdä sen kaiken,
johon ihminen ei ole koskaa koskenut.

Vielä lumi sulaa pois,
vaan jos arvostaa sitä hetken vois,
mitä meille tarjotaan talvessa,
niin, ettei kesä tunnu niin lyhyeltä.

6. Päivä

Joka päivä ilta saapuu,
huomisen perässä hikisinä juostaan.
Ääni kuuluu, kun puu kaatuu,
jos joku vain sen muistaa nauhoittaa.

En usko mitä en näe,
en näe mitä en halua.
En halua mitä en saa,
en saa mitä en tilaa.
En tilaa, koska en uskalla,
en uskalla, sillä olen jo pohjalla.

Syytettynä syntynyt syytettynä kuollut.
Tuomiota lusimassa täällä vain ollaan,
miksi muuten käteni olisivat kahlitut.
Toiset vangit tarkkailevat minua,
mittaavat virheeni.
Ottavat tilaisuudesta vaarin,
jos lipsahtavi jalkani.
Mitä ne haluavat? Ai mitäkö?
He haluavat vapaiksi, mutta unohtavat,
että elinkautistahan jokainen täällä elää.

Ylämäki alamäki, keskiarvo suora.
Voisiko olla pahempaa kuin tasapaksu paska.
Miksi sitä halutaan, mitä sillä halutaan.
Ei veli hyvä tartte varminta varmistaa,
sillä kyllä sitä kuollaan
ilman, että mennään puolimatkaan vastaan.

Moni saapuu luokseni itkien,
moni myös lähtee luotani itkien.
Niin se vain menee,
että ihmiset itkevät sen luona eniten,
joka ei lohduttaa osaa.

5. Päivä

Tunteettomuus luo tunteet.
Tunteettomat ihmiset saavat ne ihmiset,
joilla on kyky tuntea, itkemään, nauramaan,
häpeämään, kärsimään.

Suudelma syövyttää reiän sydämeen.
Reikä on tekijänsä kokoinen.
Uusi reikä sydämeen tulee jokaisesta uudesta suudelmasta.
Halaus on ennen suudelmaa,
se ei polta, ei satuta.

Toivoa on se, kun on joku johon luottaa.
Pelkoa on se, kun se johon luottaa, katoaa.
Iloa on se, kun joku saapuu toivoksi epätoivoon.
Häviö on se, kun toivoa ei ole.

Luottavaisin mielin kaatuu moni.
He luottavat itseensä, toisiinsa.
He kaatuvat vuoksi luottamuksensa.
Kehenkään ei voi luottaa,
ennen kuin toinen haudassa makaa.
Ketään ei saa satuttaa,
vaikka luottamus pitäisi voittaa.

Toivo..
Auta..
Juokse..
Huuda..
Sure..
Jaksa..
Matkasi oli tässä, jos näitä asioita vain teit.