6. Päivä

Joka päivä ilta saapuu,
huomisen perässä hikisinä juostaan.
Ääni kuuluu, kun puu kaatuu,
jos joku vain sen muistaa nauhoittaa.

En usko mitä en näe,
en näe mitä en halua.
En halua mitä en saa,
en saa mitä en tilaa.
En tilaa, koska en uskalla,
en uskalla, sillä olen jo pohjalla.

Syytettynä syntynyt syytettynä kuollut.
Tuomiota lusimassa täällä vain ollaan,
miksi muuten käteni olisivat kahlitut.
Toiset vangit tarkkailevat minua,
mittaavat virheeni.
Ottavat tilaisuudesta vaarin,
jos lipsahtavi jalkani.
Mitä ne haluavat? Ai mitäkö?
He haluavat vapaiksi, mutta unohtavat,
että elinkautistahan jokainen täällä elää.

Ylämäki alamäki, keskiarvo suora.
Voisiko olla pahempaa kuin tasapaksu paska.
Miksi sitä halutaan, mitä sillä halutaan.
Ei veli hyvä tartte varminta varmistaa,
sillä kyllä sitä kuollaan
ilman, että mennään puolimatkaan vastaan.

Moni saapuu luokseni itkien,
moni myös lähtee luotani itkien.
Niin se vain menee,
että ihmiset itkevät sen luona eniten,
joka ei lohduttaa osaa.