perjantai 26. maaliskuuta 2010

kakskytneljä

Taas on yksi lehti käännetty elämän kirjassa. Sivut ovat täynnä tekstiä, mutta niissä ei lue mitään järkevää. Ehkä jonkun mielestä niitä sivuja olisi mielenkiintoista lukea, mutta ei niitä ole kirjoitettu luettavaksi, ne on kirjoitettu unohdettavaksi. Tämä kirja on silti tuleva bestselleri, tähän kirjailija luottaa.
Tässä kirjassa kirjoitetaan se sama tarina mikä muissa, mutta tämän kirjan sankari on sankari vailla vertaansa, hän on sankari ilman miekkaa, sankari ilman kilpeä, sankari ilman kauniita sanoja, sankari ilman ylväitä sukujuuria.
Silti jokainen tulee muistamaan sankarin ikuisesti, miksi ei muistaisi. Kirja junnaa välillä paikoillaan, mutta se luo jännityksen tunteen tulevasta. Kirjan kirjoittaja ei ole vielä huomannut olevansa itse kirjan sankari, eikä hän tiedä kuinka hänen kirjansa päättyy, mutta kyllä se kirjoittamalla selviää.
Joku päivä kirjassa on tuhansia sivuja ja kustantaja karsii seikkailuista jäljelle vain kaikkein kauneimmat.
Mutta miksi olla kirjoittamatta myös rumaa, ehkä niistäkin syntyy jotain kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti