On se niin vaikeaa,
vaikka lupaa, että rakastaa.
Kun kaksi ihmistä eroaa,
mutta sielut eivät.

Minua pelottaa ja se on ihan normaalia,
huomiseen olisi pitänyt varautua.
Kuinka varautua johonkin, jota ei halua odottaa.
Näin kaikki saattaa olla hyvin, suunta kohti parempaa.

Itken, itken, itken. Itken vuosisadan ja -tuhannen.
Itken ikävää, itken yksinäisyyttä.
Ei minua hylätty, enkä minä hylännyt.
Inhimillisyyttä vain, mausteeksi elämääni,
tuuleksi iholle, mainingit merelle.

Tuhannet murheet ja yksi yli muiden.
Tuhannet tunteet ja yksi yli muiden.
Tuhannet kasvot vain yksi yli muiden.

Kiitos hetkistä kultaisista, sanoista ja teoista rakkauden.
Kiitos hetkistä kamalista, itkuista itsekkyyden ja kaipauksen.
Kiitos vuodesta rakkauden, syleilystä ja lämmöstä kauneuden.
Kiitos helpotuksesta huomisen, vaikeudesta muutoksen.

Miehet eivät itke, heidän sydämensä itkee.
Miehet eivät naura, heidän sydämensä nauraa.
Miksi on näin?
Menikö jotain rakentamisessa väärin.
Vai piirrettiinkö virheet tahallaan, miehen stratosfääriin.

Yksinkertaisesti sanottuna, sinua minä kaipaan.
Monimutkaistamatta ollenkaan, vuosia haluan kanssasi jakaa.
Kiitos menneistä hetkistä, olen matkalla kanssasi tulevaan.