tiistai 31. elokuuta 2010

Kipu tekee tuskan.
Tuska tekee nautinnon.
Nautinto saa sydämen arville
ja mielen sokeaksi.

Tuskissani haudun,
sokeasti palvon saatanaa.
Vaikka kuinka muuta väitän.
Saatana on tehnyt tiestä tuskan.
Ja tuskasta nautinnon.

Onko mitään varmaa?
Onko yhtään helppoa?
Onko mitään kaunista?
Onko hetki ilman tuskaa?

Antaisin kaiken jos tuska loppuisi,
kerään voimiani,
jotta saisin taas uuden päivän,
jotta voisin vierittää sen pois harteiltani.
Se ei ole väärin, se on rankkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti