Bensan katkuinen rakkaus.
Karvas suudelma,
piikikkäät huulet.
Saanko maistaa taas tuskaasi?
Piehtaroida loassa ja mullassa.
Murenevista unelmista rakensimme majan,
se oli yksinäinen, yhteinen kotimme.

Koti ovellamme ei palanut valo.
Elämässämme ei ollut tervetullutta.
Olimme onnetoman ja onnelisen unelma,
sieluja täynnä uskoa huomisesta,
tyhjyyttä eilisen päivän.
Heikkouteni tuki sinua,
vahvuutesi minut kantoi.
Pääsimme aina puoli matkaan,
muttemme ikinä perille.

Oli kaatuvan osa kaatua.
Murenevan osa murentua.
Heikon heikentyä,
kuolevan kadota,
uskovan pettyä.

Ei syytellä,
muistellaan.
Ei vihata,
kaivataan.
Ei hylätä,
odotetaan.