Paremmassa valossa maailmastani nautin.
Ihon repivässä kuumuudessa nautin työni hedelmää.
Muistan ikuisesti kun seisoin maailman reunalla.
Siellä oli kylmä ja pimeys alkoi,
pimeys oli niin tiheää että kun sitä kosketti,
pystyi tuntemaan ihmisen pelon.
Kylmyys poltti arpia sieluun
ja kun vuosin verta,
veri oli mustaa.

Tahdomme pois,
toivomme pääsevämme maailman reunalle.
Se on paha paikka jossa kuolemaa voi kätellä,
mutta opettavainen paikka se on.
Se kertoo kyynisen tyhjyydestä.

Elämän mitta ei riitä millään, jotta kaiken voi kokea.
Täytyy käydä reunalla,
että tietää pelkäävänsä korkeita paikkoja.
Pelätäkseen pimeää täytyy sammuttaa valot.
Rakastaakseen elämää,
on kuolema kohdattava.