Nuoren parin suudelma, pulut Helsingissä.
Kesäinen aurinko, osana varjojen valtakuntaa.
On noussut kuu, on tuikkivat tähdet,
joka päivä koittaa aamu,
en tiedä, kunhan arvailen.
On arvet jätetty, kun sielulta riistetty,
viimeinen henkäys, viimeinen toivo.

Kuoleman suudelman pyydän Jumalalta.
Ei auta vaikka kaipuu tappaa,
se ei vapauta tuskasta,
vaikka kaipuuseen kuolee.
Älä isä itke, on matkaa vielä jäljellä,
tuumi lapsi, isänsä arkun äärellä.
On myöhäistä itkeä, on myöhäistä nauraa.
Pyöriikö pallomme oikeaan suuntaan?

Jostain on aloitettava, sen määrään minä.
Mistä maailmankaikkeus alkoi, se loppui.
Ei onni puussa kasva, vaan viisaissa sanoissa.
En olisi onnellinen ilman kaipuuta,
enkä kuoleman pelkoa.
Olisin onnellinen, jos joku ottaisi syliin
ja kertoisi kuinka rakastaa.