keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Rälläköin ja rähinöin.
Apinat kuvittelee liikoi,
mut mul on tapana vaientaa ne.
Kukaa ei uskalla mulle leukoja louksauttaa.
Tääl nimittäin myllää 150 hevosvoimaa.

Kumpareita kiipeän,
tietä opastan.
Kerron mistä kiertää voi kauneinta tietä.
Tunnen kasvit ja rakastan luontoa.
Toivotan tervetulleeksi luontopoluille.

Kuukaudesta toiseen vietän unetonta yötä.
Vailla rahaa, rakkautta tai työtä.
Joka päivä joudun kiritään nälkävyötä,
miettiä mitä voin huomenna syödä.
Kotinani maailma ja kattonani tähdet.

Ihmisen lasken viimeiseen lepoon,
ohjastan ihmisen tuonelan porteille.
Kannan naiset, miehet ja lapset,
kauas rajamaan asukkaille.
Unesi on tuloni ja tulet vielä tyköni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti