12. Päivä

Katso silmiin, mitä näet.
En tiedä mitä näet,
mutta kun itse katson, näen sirpaleita.
Niin moni ihminen on muuta kuin sanoo.
Moni itkee hiljaa verta,
sielu paiskottu sirpaleiksi.
On onni, että joku näkee, vai onko.

On palasina pieninä koko ihmiskunta,
siroteltu maailmaan, etsimässä totuutta.
Etsin, etsin, mutten löydä.
Oikeaa tai väärää ei voi ennustaa,
toivotaan, että joskus joku katsoo sitä isoa kuvaa.

Niin monesti monimutkaistamme elämän tietä.
Ei täällä ole salaisuuksia,
ei syyllisiä tai syyttömiä.
Toivon rauhaa, onnea ja iloa.
Todellinen onni ei vain toivomalla synny.

Kuka kuulisi kuiskatut sanat: minä rakastan.
Kuka kuiskaisi sanomattomat sanat: minä haluan.
Kuka eläisi niin kuin yhdessä päätettiin?
Kuka kuolisi niin, ettei kukaan itke.

Valitettavaa, niin moni on jäänyt kesken,
sillä valmiiksi ei elämän tiellä tulla.
Kuoleman portit häämöttää edessäpäin.
Oletko valmiina?
Kuka pelkää kuolemaa?