15. Päivä

Olen kuin Picasso,
mullistan elämän rikkomalla sitä.
Täydellisyyden tuhoan,
kasvot käännän väärinpäin.
Saan hymyn muutettua surun ilmeeksi,
ja elämän muutan kuoleman valtatieksi.

Kosketa minua ja tunne kylmyyteni.
Alistu ja tahdo ikonin voimat.
Taito ja lahjakkuus ovat sekoittuneet,
niistä on tehty teepussillinen kaakaota.

Juoksemme ympyrää kuution sisällä.
Kierrämme nurkat, kaarramme keskelle.
Valoa kohti nenämme suuntaamme,
Pimeydessä onni pilottelee.
Kerran päivässä vaivumme uneen,
odotukseen ajan keskelle jään.

Tuuli puhaltaa linnut laulaa,
vääristyneet tunteet niitä ihannoi.
Ruokimme toisemme nälänhädässä,
Syömme toisemme pois hyvinä hetkinä.
Ole hyvä ojenna kätesi,
tuntuu turvalliselta, siis en tänne jää.